Oli kulunut 30 vuotta siitä kun viimeisen kerran suljin jäähallin oven ja päätin urani yksinluistelijana. Paluu luistimille oli alkanut houkuttaa.
Silmiini osui useampikin juttu aikuisten muodostelmaluistelusta ja
päätös oli siinä. Lähdin etsimään sopivaa ryhmää missä voisin jatkaa lapsuudenharrastustani.
Laskin, että arjen pyörityksessä kolmen lapsen kera pystyn sitoutumaan
harrastukseen kerran viikossa ja kohtuullisella etäisyydellä. Helsinkiläisenä
kävin läpi kaikki pk-seudun joukkueet, joita ilokseni oli monta. Kaikissa
tuntui olevan hyvä meininki. Jostain syystä palasin uudestaan ja uudestaan
Shadowsin sivuille ja blogiin. Tässä joukkueessa tuntui olevan sitä jotain.
Sopivan tavoitteellista mutta samalla pilke silmäkulmassa. Myös sunnuntai-illan
luistelutreenit olivat kuin nappivalinta perheemme arkeen. Niinpä lähdin
kokeilemaan miltä luistimille paluu tuntuisi.
Ensimmäisissä treeneissä oli samalla nostalginen että
kauhunsekainen fiilis. Lopettamiseni jälkeen luistelut olivat jääneet vain
satunnaisiksi piipahduksiksi ulkojäällä lasten kanssa. Paluu jäähalliin, tutut
pukukopit tunnelmineen ja tuoksuineen. Ihanaa! Ajattelin, että koska osaan
perusluistelun, ei kai muodostelmaluistelu voi olla sen vaikeampaa. Kuinka
väärässä olinkaan! Muodostelmaluistelun askelet, ja ennen kaikkea terminologia
saivat minut jokaisessa treenissä miettimään, että tuleeko tästä yhtään mitään.
Miten voi olla niin vaikeaa saada askelet onnistumaan, pitäen samalla toisesta
olkiksesta tiukasti kiinni ja luistellen vielä oikeaan suuntaan. Jokaisen
treenin aikana mietin, että tästä ei tule mitään. Toisten olkisten tiukka ote
ja tsemppi, että kyllä se lähtee luonnistumaan ja että muillakin entisillä yksäreillä
on ollut yhtä haastavaa ensimmäisillä kerroilla sai minut , että kyllä se
kehityskaari sieltä löytyy ja sai minut treenien jälkeen aina lähes euforiseen
tilaan. Tämä on ihanaa, kaikesta rämpimisestä huolimatta, tämä on juuri sitä
mitä haluan tehdä ja missä haluan kehittyä. Haluan olla yhtä hyvä kuin muut
olkikset. Saan treeneistä aina mielettömän fiiliksen päälle tässä uskomattoman
hienossa naisporukassa. Päätin, että haastan itseni ja hammasta purren pusken vielä
jonain päivänä itseni joukon huonoimmasta samalle tasolle kuin muut.
Ja kyllähän tämä ihana laji tempasi hyvin mukaansa. Huomaan
miettiväni neliöläpimenoa kävellessäni Helsingin keskustassa risteävän
kävelykadun yli. Mistä välistä minun kuuluu mennä, mihin tahtiin tuo Keskuskatua
kävelevä etenee, jääkö risteyskohdassa taakseni, entä seuraava toisesta
suunnasta tuleva…
Kerran viikossa treenit muuttuivatkin kunnianhimoisella
ryhmällä kaksi ja jopa kolmekin kertaa viikossa -treeneiksi tehopäivineen ja
kisoineen. Tästä tuli pientä järjesteltävää mutta koska nälkä kasvaa syödessä,
täytyi arki vaan raivata sopimaan uuteen harrastukseeni.
Olen äärimmäisen iloinen, että pääsin mukaan Shadowsiin ja
muodostelmaluistelun maailmaan. On ollut kunnia saada olla osa näin hienoa
joukkuetta.
#rakkaudesta lajiin.
Annis
