30 VUODEN JÄLKEEN TAKAISIN JÄÄLLE

Oli kulunut 30 vuotta siitä kun viimeisen kerran suljin jäähallin oven ja päätin urani yksinluistelijana. Paluu luistimille oli alkanut houkuttaa.

Silmiini osui useampikin juttu aikuisten muodostelmaluistelusta ja päätös oli siinä. Lähdin etsimään sopivaa ryhmää missä voisin jatkaa lapsuudenharrastustani. Laskin, että arjen pyörityksessä kolmen lapsen kera pystyn sitoutumaan harrastukseen kerran viikossa ja kohtuullisella etäisyydellä. Helsinkiläisenä kävin läpi kaikki pk-seudun joukkueet, joita ilokseni oli monta. Kaikissa tuntui olevan hyvä meininki. Jostain syystä palasin uudestaan ja uudestaan Shadowsin sivuille ja blogiin. Tässä joukkueessa tuntui olevan sitä jotain. Sopivan tavoitteellista mutta samalla pilke silmäkulmassa. Myös sunnuntai-illan luistelutreenit olivat kuin nappivalinta perheemme arkeen. Niinpä lähdin kokeilemaan miltä luistimille paluu tuntuisi.

Ensimmäisissä treeneissä oli samalla nostalginen että kauhunsekainen fiilis. Lopettamiseni jälkeen luistelut olivat jääneet vain satunnaisiksi piipahduksiksi ulkojäällä lasten kanssa. Paluu jäähalliin, tutut pukukopit tunnelmineen ja tuoksuineen. Ihanaa! Ajattelin, että koska osaan perusluistelun, ei kai muodostelmaluistelu voi olla sen vaikeampaa. Kuinka väärässä olinkaan! Muodostelmaluistelun askelet, ja ennen kaikkea terminologia saivat minut jokaisessa treenissä miettimään, että tuleeko tästä yhtään mitään. Miten voi olla niin vaikeaa saada askelet onnistumaan, pitäen samalla toisesta olkiksesta tiukasti kiinni ja luistellen vielä oikeaan suuntaan. Jokaisen treenin aikana mietin, että tästä ei tule mitään. Toisten olkisten tiukka ote ja tsemppi, että kyllä se lähtee luonnistumaan ja että muillakin entisillä yksäreillä on ollut yhtä haastavaa ensimmäisillä kerroilla sai minut , että kyllä se kehityskaari sieltä löytyy ja sai minut treenien jälkeen aina lähes euforiseen tilaan. Tämä on ihanaa, kaikesta rämpimisestä huolimatta, tämä on juuri sitä mitä haluan tehdä ja missä haluan kehittyä. Haluan olla yhtä hyvä kuin muut olkikset. Saan treeneistä aina mielettömän fiiliksen päälle tässä uskomattoman hienossa naisporukassa. Päätin, että haastan itseni ja hammasta purren pusken vielä jonain päivänä itseni joukon huonoimmasta samalle tasolle kuin muut.

Ja kyllähän tämä ihana laji tempasi hyvin mukaansa. Huomaan miettiväni neliöläpimenoa kävellessäni Helsingin keskustassa risteävän kävelykadun yli. Mistä välistä minun kuuluu mennä, mihin tahtiin tuo Keskuskatua kävelevä etenee, jääkö risteyskohdassa taakseni, entä seuraava toisesta suunnasta tuleva…

Kerran viikossa treenit muuttuivatkin kunnianhimoisella ryhmällä kaksi ja jopa kolmekin kertaa viikossa -treeneiksi tehopäivineen ja kisoineen. Tästä tuli pientä järjesteltävää mutta koska nälkä kasvaa syödessä, täytyi arki vaan raivata sopimaan uuteen harrastukseeni.

Olen äärimmäisen iloinen, että pääsin mukaan Shadowsiin ja muodostelmaluistelun maailmaan. On ollut kunnia saada olla osa näin hienoa joukkuetta. 

#rakkaudesta lajiin.

Annis

Kultajoukkue kesälomalle

Menestyksekkään kisakauden huipennukseksi kevään harjoituksia siivitti lukuisat juhlatilaisuudet, joita järjestettiin ympäri pääkaupunkiseutua kuin  noiduttuna, mitalit  ja skumppalasit kilvan kilisten.

Samanaikaisesti aurinkoinen alkukesä johdattikin Shadowsin jo uuteen kauteen. Olkatoverit aloittivat peruskuntokauden  luistellen,  juosten, golfaten ja varsinkin rullaluistellen, jonka on todettu lievittävän  vierotusoireita  erityisen sopivasti. Espoon rantateillä saattaakin kesäiltoina vilahtaa "Rullaavat varjot" kultaissa T-paidoissaan. Shadows se siellä viilettää!  Olkisten treenatessa valkku hioo jo tulevan kauden ohjelmaa, johon maailmalta kuumimmat muotivirtaukset hakenut pukutoimikunta  luonnostelee teeman mukaisia kisapukuja.

Huikealla kaudella 2015-2016 on osoitettu, kuinka upeat naiset yhdistävät työn ja perhe-elämän luisteluharrastukseen. Suomen parhaan aikuisjoukkueen luistelutaidoilla ansaitun kruunun  kirkkaimmiksi timanteiksi tulevatkin loistamaan kesällä syntyvät Shadows-vauvat!

Shadows toivottaa kaikille oikein lämmintä ja rentouttavaa kesää! Jäille palailemme elokuussa uutta tarmoa täynnä (jolloin on vielä hyvä mahdollisuus tulla kokeilemaan miltä tuntuisi luistella Shadowsin riveissä!).

- Apukapu Katja -

KULTAA!!! SHADOWS ON SUOMEN PARAS AIKUISJOUKKUE!

Kouvola 2011, Killer Queen:n ensimmäiset tahdit soivat palkintojenjaossa ja sekä joukkueelta että valmentajalta kestää hetken tajuta, että Shadows on voittanut ensimmäisen ”Suomen Mestaruutensa” aikuisten sarjassa. 2016 aivosoluja ei tarvitse vaivata oman musiikin tunnistamisella vaan jännitys Metro areenalla purkautuu riemukkaisiin tuuletuksiin ennen kuin kuuluttaja on ehtinyt lausua viimeiset kirjaimet joukkueen nimestä. Unelmasta tehtiin totta!

Jos ensimmäinen kulta oli odottamaton yllätys, niin mestaruuden uusinta oli tähtäimessä viisi vuotta. Tähän väliin mahtuu tarina jos toinenkin. Esimerkiksi noin 32 uutta olkista (ja suunnilleen saman verran tauolle jääneitä tai lopettaneita), kaksi uutta Pomoa ja yksi uusi tanssinopettaja, joiden sisäänajo on hoidettu pilke silmäkulmassa mutta joukkueen yhteiseen tavoitteeseen tiukasti tähdäten. Shadowsin erityispiirre on että noin 2/3 luistelijoista on viime vuosina ollut yksäritaustaisia. Ex-yksäriltä vaatii tovin tottua luistelemaan otteessa ja hahmottamaan peruskuviot ja toisen tovin että luistelijalle kehittyy ”muokkaäly”. Tässä riittää haastetta valmentajallekin kun jotkut eivät muista ja toiset ovat unohtaneet.  Jotain on onnistuttu tekemään oikein, kun lähes kaikki uudet ovat koukkuun jääneet kuka pidemmäksi kuka lyhemmäksi aikaa, ja meidän supertaitava ex-Pomo halusi tulla kisaamaan juuri Shadowsin riveissä!

Aina ei ole onni ollut matkassa. Kisakausia ovat rikkoneet kisa-aamun sairastumiset, revähtäneet reidet, nyrjähtäneet nilkat, revenneet olkajänteet ja sarjatyönä murtuneet ranteet. Välillä sattuu ja tapahtuu, mutta joka kausi on uudistuttu ja edistytty paitsi jäällä myös ulkoisesti: kisapuvut ja treenivaatteet kauden teemaan sovitettuna ja Lumene-yhteistyön kautta hehkeä kisameikki luomaan se viimeinen silaus. Shadows on tunnettu tyylistään ;)

Shadows perinteet elävät vahvana. Maskottimme Maukka reissaa mukana ellei seikkaile omilla teillään, ulkomaan kisoja kolutaan lähes vuosittain ja kiertopalkinnot löytävät uudet onnelliset omistajansa keväisissä pikkujouluissa. Mestaruuskausien välissä vietettiin myös joukkueen railakkaat 15-vuotisjuhlat. Koska Shadows on enemmänkin elämäntapa kuin ”kerran viikossa –harrastus”, joukkue hitsautuu tiiviisti yhteen ja jään ulkopuolella puidaan tosi elämän saippuasarja-käänteet: uudet työt, vaihtuvat miehet, Shadows-vauvat, jälkikasvun riennot, ilot, vastoinkäymiset ja mielettömät sattumukset. Siinäpä se treenivuosien suola.

Noita-kausi alkoi luistelullisesti poikkeuksellisen hyvin. Ohjelma saatiin ennätysajassa kuntoon ja kisoissa oltiin kirkkaimmassa kärjessä. Tästä on kiittäminen paitsi valmentajaa ja luistelijoita, myös ETK:ta joka tarjosi optimaalisen harjoitteluajan ja –paikan. Se nyt vaan on fakta että sunnuntai-illloille harvemmin osuu työmatkoja tai perheen menoja esteeksi harjoituksiin osallistumiselle. Joku lumous kuitenkin lankesi keskikaudeksi eikä kehitys jatkunut nousujohteisena. Muutama viikko ennen loppukisaa joukkue sisuuntui, tavoite kirkastettiin ja ryhdyttiin taas tosissaan treenaamaan. Jokainen askel tankattiin selkäytimeen ja tanssinopettajamme Petra sparrasi sisäiset noitamme loistamaan jäällä. Kisapäivään lähdettiin niin vahvoina ja valmiina ettei yhteen luistelijaan iskenyt vatsatauti saati pikku pyllähdys alkuverkkablokissa horjuttanut tippaakaan itseluottamusta. Suoritus oli sitä mitä lähdettiin hakemaan, parasta mitä sillä hetkellä osasimme. Tämä kulta oli todellinen työvoitto!

Heti kisan jälkeen päästiin skoolaamaan ja juhlimaan mestaruutta, ja juhlat jatkuvat luonnollisesti mitalikahvien ja pikkujoulujen merkeissä. Kun pääkaupunkiseudun seuroissa joukkueiden kokoaminen alkoi jo heti loppukisan jälkeen, se tietenkin käänsi katsetta saman tien uuden kauden haasteisiin vaikka kevätnäytöskin on vielä luistelematta.  Eipä Shadows ennenkään ole malttanut montaa hetkeä odotella esimerkiksi seuraavan kauden musiikkia ja teemaa, pitäisihän sitä pian päästä luonnostelmaan kisapukua… Uusi kausi ja uudet tavoitteet odottavat toteuttajaansa. Sitä ennen Kulta-Noidat kantavat luutansa yhteiseen kekoon ja kiitävät Metro-areenalla Jää-Tuhkimoa etsimässä 31.3. https://etkespoo-sporttisaitti-com.directo.fi/naytokset2/2016-jaa-tuhkimo/

-Hykkis (Hanna Hykkyrä)

 

Shadows-Noidat nappasivat 5.3.2016 järjestetyistä kutsukilpailuista pronssipystin!

2. VALINTAKILPAILU 6.2.2016 Trio Areena

När jag var liten var min barndomsdröm att när jag blir stor, så vill jag bli en isprinsessa! Det känns som om jag fått förverkliga denna dröm när jag får skrinna i detta lag - fast i år är vi ju ishäxor!


Jag började med denna hobby för bara 1,5 år sedan och jag är själv ganska överraskad över hur mycket jag börjat tycka om detta. Jag har aldrig tidigare skrinnat i ett lag så det har varit ganska utmanande för mig, men ändå så givande. Det bästa med att få skrinna i vårt lag är absolut vår välfungerande gruppdynamik, att få uppträda tillsammans på isen och att få leva in sig i rollen.


Det finns något magiskt med en tävlingsmorgon. En lite liknande känsla som på julaftonsmorgonen. Det känns spännande och ivrigt! Det är något roligt som väntar. Alla tävlingsmorgnar börjar på liknande sätt: sminket och håret ska lagas i prima skick. Vi har fått noggranna instruktioner hur sminket och håret ska se ut för vi vill ju se så lika ut som möjligt!


Väckarklockan har ringt kl 5:15 och jag tänker för mig själv att det inte finns många tillfällen som jag frivilligt skulle stiga upp den här tiden på en lördagmorgon. Men vi är alla väldigt motiverade i vårt lag. Detta är en kär hobby för oss alla!


Efter att jag fixat sminken, håret och packat väskan är det dags att åka iväg till ishallen. Vi har hela bilen full av glada och ivriga skrinnare fastän klockan är bara lite över sex. Den glada stämningen börjar alltså genast då jag stängt hemdörren.


När vi kommer fram till Vanda, Trio arena ishall, träffar vi de andra i laget och det hörs att alla i Shadows har hittat fram i tid! En del hjälper ännu varandra med håret eller sminken. Sen är det dags att börja med uppvärmingen. Vi får mycket energi av musiken och varandra. Vi går ännu en gång igenom tävlingsprogrammet. Vi delar laget i två grupper och så får båda grupperna uppträda turvis medan de andra hejar! Sen till den bästa delen - vi samlas i en ring, håller i varandra och lyssnar ännu på de sista kämpeorden som vår tränare vill säga åt oss och till slut stampar vi med fötterna och säger: "Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue!"


Vi samlar ihop våra saker och går till omklädningsrummet. Medan vi byter om och sätter på skridskorna lyssnar vi på musik som ger oss positiv energi. Till slut när vi är klara sätter vi ner oss, stänger lampan, blundar och lyssnar ännu en sista gång på vår musik.


Nu är vi klara för att stiga på isen! Klockan är exakt 8:30 och vårt lag har blivit vald till att börja hela tävlingen! "High five" ännu med alla och sen ut på isen!


Denna gång lyckades vi inte så bra med vårt program så det blev en femte plats. Detta var nu fjärde tävlingen denna termin och eftersom vi fått medalj i de tre första tävlingarna så kändes det som en besvikelse att vi nu inte kunde nå vårt mål. Nu är vi ännu mer motiverade och vill öva mera! Men som tur är så har vi alltid en bra stämning och tänker tillsammans att: first things first - detta betyder att alltid efter en tävling i omklädningsrummet lyfter vi glasen, skålar åt oss - vi gjorde vårt bästa!


Känslan var igen lika underbar som alltid när jag fick stiga på isen tillsammans med mitt lag!! Jag känner mig mycket lyckligt lottad att jag får vara med i ett sånt här superlag!
- Jenna Koivula

ALUEMESTARUUSKILPAILUT 9.1.2016 TRIO AREENA - ajatuksia kolmen uuden olkiksen ensimmäisestä kilpailusta kokoonpanossa

Koska meillä kaikilla on yli kaksikymmentävuotta viimeisestä kilpailusta aikaa, niin nämä Aluemestaruuskilpailut aloitettiin jo aamuyön tunteina ”mielikuvaharjoituksella”. Todellinen herätys tapahtui klo 5.00 ja valmistelut alkoivat Lumenen yksityiskohtaisen meikkiohjeistuksen mukaan ja hiuksien taikomisella kisakuntoon.

Saavuimme Trio Areenalle seitsemän aikaan erittäin jännittynein mielin. Vastassa oli ihanat kokeneet olkikset, jotka kannustivat sekä tsemppasivat meitä ensikertalaisia. Oli ihanaa huomata, että he välittivät meistä ja saivat suuren jännityksen ja epävarmuuden kaikkoamaan. Koppirutiinit teimme kuten Shadowsilla on tapana ennen kisasuoritusta. Tsemppilaululla fiilis nousi kattoon ja kisahuudot raikuivat käytäville asti. Fiilis jäälle astuessa oli jännittynyt, mutta yleisön mahtava kannustus sai olon luottavaiseksi. Alkusävelet tulivat musiikista yllättävän nopeasti ja tuli tunne, että APUA nyt se lähtee! Ohjelma soljui eteenpäin ja keskittyminen oli niin täydellistä, että luistelusuoritus tapahtui jonkinlaisessa kuplassa. Pienistä kommelluksista huolimatta luistelusta jäi erittäin hyvä mieli. Koppiin saapuessa oli ihanaa saada positiivista palautetta ja olkiksilta halauksia sekä kehuja, KIITOS!

Ennen palkintojenjakoa meillä oli aikaa pienelle brunssille joukkueen kesken, missä oli mahdollisuus analysoida kisasuoritusta sekä fiiliksiä. Lopulta tuli hetki siirtyä palkintojenjakoon jäälle Shadows-kyltin taakse kapteenien johdattamana. Tunnelma oli sähköinen ja odottava meille ensikertalaisille. Kunnes tuttu musiikki kajahti hallin kaiuttimista ja katsomo räjähti mahtaviin suosionosoituksiin. Se oli totta, me olemme voittaneet kultaa! Shadows on Aluemestari 2016 ja voittanut historiansa ensimmäisen mestaruutensa! Tästä on hyvä jatkaa.

Lopuksi haluamme kiittää valmentajaamme Hannaa luottamuksesta meitä kohtaan. Kiitos, että saimme mahdollisuuden ensimmäisellä kaudella kisakokoonpanossa – tunne oli mahtava saada ansaitusti kultamitali kaulaan!

Kiittäen,

Johanna, Kati ja Anski