perjantai 1. kesäkuuta 2018

Shadowsin kevät huipentui Obertsdorfin kisamatkaan



Torstai 17.5.2018

Vihdoin koitti kauan odotettu torstaiaamu. Pitkin talvea pukukopissa oli kuulunut ”onko teillä hetki aikaa puhua Oberista?”. Reissua olikin suunniteltu jo tammikuusta lähtien innolla. Etujoukot lähtivät kohti Saksaa aamukoneella. Saavuttaessa Saksaan aivan ilman ongelmia vuokra-auton hakeminen ei onnistunut, nimittäin auto oli liian pieni! Homma onneksi hoitui pienen odottamisen jälkeen, saimme nimittäin aivan upouuden auton allemme ja nyt myös kaikki laukut mahtuivat mukaan. Matka pääsi jatkumaan kohti Oberstdorfia kaunista maisemareittiä pitkin. Tosin etukäteen suunniteltu lounas matkan varrella muuttuikin lentokentän McDonaldsiksi.

Saavuttuaan Obersdorfiin etujoukot pitivät huolen kisapassien ja banquet-lippujen lunastamisesta sekä lakanan ripustamisesta hotellin parvekkeelle pienen neuvottelun jälkeen hotellin henkilökunnan kanssa. Samaan aikaan Suomessa takajoukot olivat lähdössä kohti Saksaa. Takajoukotkin pitävät omalta osaltaan huolen säätämisestä. He meinasivat nimittäin saada sakot junassa, vaikka olivat ostaneet liput, mutta unohtaneet kirjoittaa niihin matkustajien nimet. Tilanne päättyi kuitenkin onnellisesti konduktöörin kysellessä huumorimielellä jo muitakin lisätietoja matkustajista.
Takajoukot olivat jäädä ilman ruokaa, koska Saksassa oli jälleen kerran pyhä ja kaupat ja ravintolat olivat jo kiinni. Onneksi huoltaja/joukkueenjohtaja/varavalmentaja Mikolla oli suunnitelma. Pitsalistan kuva lähti junaan ja tilaukset toimitettiin ravintolaan hyvissä ajoin ennen sulkemisaikaa. Matkalaiset saivatkin kyydin juna-asemalta pitsojen kera hotellille. Etujoukot olivat olleet unenmailla jo hyvän tovin tässä vaiheessa.

Perjantai 18.5.2018

Yövyimme ihanassa pienessä hotellissa keskellä Oberstdorfin kylää. Oi sitä jälleennäkemisen riemua, kun etu- ja takajoukot tapasivat aamiaisella. Hieman ehkä muut hotellivieraat taisivat ihmetellä. Aamupalapöytä oli todella huippu! Aamupalan jälkeen oli vuorossa virallinen photo-time parvekkeella lakanan kanssa. Kuvaajana toimi tietenkin Mikko baarijakkaran avulla keskellä katua.


Keli oli mitä mainioin. Aiemmin luvattu vesisade oli muuttunut auringonpaisteeksi. Siispä päätimme lähteä vuokra-autoillamme kohti Fellhornia (2037 m) ja ”korkeanpaikan leiriä”. Ylöspäästyämme otimme jo perinteeksi muodostuneen joukkuekuvan lakanan kanssa, sekä muita vakaa-, spagaatti-, hyppy- yms yms kuvia. Kuvauksen jälkeen piti jo pitää pieni virkistystauko, huoltaja tosin sai isomman oluen. Kävipä osa jo siinä välillä lenkilläkin.



Alas tultuamme oli vuorossa yllätyspysähdys. Matkan varrella oli Heini-Klopfer-Skiflugschanze eli Oberstdorfin kuuluisa lentomäki (ennätys 238,5 m). Niinpä koko ryhmä, mukaan lukien korkeanpaikankammoiset, suuntasi ylös parilla eri hissillä, mikä sekin jo itsessään oli hieno kokemus. Ylhäällä oli tietenkin jälleen pakollinen photo-time. Alas tullessamme henkilökuntaan kuuluva mies halusi saada ottamamme valokuvat, koska hän oli ilmeisesti turvakameran kautta havainnut, että olimme näyttäneet niin hyviltä oransseissa paidoissamme. Kokeilunhaluisina treenasimme hieman myös alastuloasentoa. Boomerang-videota ottaessamme yhdestä puhelimesta hyytyi jo akkukin. Tarvitsemme selkeästi vielä lisää harjoitusta. Aktiivisen alkupäivän jälkeen, lounaalla puheensorina alkoi jo hieman hyytyä. Mahat täysinä siirryimme pienelle levolle ennen iltatreenejä.

Pääsimme treenaamaan luistelun mekassa, Obertsdorfin jäähallissa. Jäältä on ihana näköala vuorille koko seinän ollessa lasia. Saimme myös arvovaltaisia vieraita katsomaan harjoituksiamme. Marie Lundmark puolisoineen seurasi treenejämme ja he totesivat, että kyllä muodostelmaluistelu näyttää hyvältä 12 luistelijallakin. Treenien jälkeen oli vuorossa iltaruoka ja unta ei tarvinnut kauaa odotella.

Lauantai 19.5

Kisa-aamu valkeni aurinkoisena. Intoa puhkuen marssimme aamupalalle ja sieltä kisatreeneihin hallille. Mikko kuljetti tapansa mukaan kaikki varusteemme hotellin ja hallin välillä, niin kuin koko reissun ajan. Kisatreenit sujuivat odotusten mukaisesti ja haimme viimeisen tuntuman jäähän ennen kisaa. Ensimmäistä kertaa Oberstdorfissa olevat lähtivät tietenkin katsomaan lehmiä, kun muut suuntasivat kauppoihin shoppailemaan. Hotelli osoitti jälleen omistautumista Shadowsille, koska se valmisti erikseen meille kisakanapastan. Ruoan jälkeen oli vapaata aikaa, osa shoppaili ja osa lepäsi. Iltapäivällä olikin jo aika alkaa valmistautua kauden viimeiseen Liekeissä-ohjelmaan.

Hallilla meidän tarvitsi vain keskittyä omaan tulevaan kisasuoritukseen, kun huoltaja huolehti kopissa teipitkin valmiiksi. Tunne ennen jäälle menoa oli keskittynyt ja tämä näkyikin hyvänä suorituksena ja vapautuneena ilmaisuna, joka oli myös välittynyt tuomareille. Joukkueen fiilis kisasuorituksen jälkeen oli iloinen ja onnellinen. Sama tunne näkyi myös huoltaja/joukkueenjohtaja/varavalmentaja Mikon kasvoilta. Ja tämä Magic Sommelier oli huolehtinut joukkueelle shampanjat ja mansikat odottamaan suorituksen jälkeen. Mikko muuten oli todella panostanut tehtäväänsä ja hankkinut koko reissun ajaksi yhtenäiset vaatteet joukkueen kanssa.


Kisa suomalaisittain meni loistavasti. HSK:n Team Chaotique voitti ja Team Antique oli kolmas. Kanadan Team Force sijoittui toiseksi. Shadows sijoittui viidenneksi tiukassa kisassa. Kisan jälkeen tapasimme sattumalta omiin treeneihinsä valmistautumassa olevat pariluistelun Olympia- ja MM-voittajat, Aljona Savchenkon ja Bruno Massot’n. Todellinen fan girl –moment, kun pari meistä pääsi samaan kuvaan heidän kanssaan.

Huoltajamme oli tällä välillä ehtinyt hakea kaupasta lisää nesteytystä ja pretseleitä. Nyt oli jo kiire, punaiset liekkisukkahousut jalkaan ja menoksi. Vaatteethan vaihdettiin vartissa banquetiin, koska se oli jo alkanut. Tällä kertaa saimme vuorostamme auttaa Mikkoa, jolla ei ollut lainkaan käteistä mukana. Ostimme vuoroperään Mikolle juomia ja kyllä oli baarimikon ilme näkemisen arvoinen. Banquetin ruoka maittoi ja tanssijalalla pistettiin koreasti. Saldona hauskaa yhdessäoloa, huikeita tanssimooveja ja yksi murtunut isovarvas! Jatkoipa osa porukasta jatkoille irkkupubiin ja sieltä jatkojen jatkoille hotellimme terassille ruotsalaisten kanssa laulamaan Den glider in:iä.

Sunnuntai 20.5

Joukkueemme saapui rauhakseltaan aamupalalle. Hotellin henkilökunta pyysi meitä kirjoittamaan vieraskirjaansa ja toivoivat saavansa meiltä isomman joukkuekuvan seinälle kehystämistä varten. Pääsemme seinälle arvovaltaiseen seuraan mm. mäkihyppääjä Simon Ammanin viereen. Tässä vaiheessa joukkue kiitti valmentajaamme Pomppista ja kisamatkan järjestäjää, Frau Oberia Katia, sekä tietenkin Mikkoa. Tunnelma oli edelleen Shadowsmaisen riemukas. Ennen lähtöä taisimmekin jo tiedustella hotellilta huoneita ensi vuoden kisaa varten.

Matka lentokenttää kohden taittui kahdella autolla ja junalla. Toinen autoista toimi sairasautona, mukanaan murtunut isovarvas ja aiemmin venähtänyt nilkka. Sakoiltakaan ei vältytty, kun autobahnalla olikin yhtäkkiä nopeusrajoitus. Mitä ne sellaiset oikein ovat?! Olimme saaneet mukaan kotimatkalle myös uuden jäsenen. Kanadan toinen joukkue Scotian Waves oli antanut meille punaisen puhallettavan ravun, joka innostui seikkailemaan kentällä.  Väsynyt mutta onnellinen joukkue matkasi takaisin koti-Suomeen mukanaan aimo annos ikimuistoisia kokemuksia. Seuraavalla viikolla työpaikoilla näkyikin edelleen reissusta innostuneita olkiksia.


Shadowsin yhteishenki matkalla oli huipussaan. Teimme asioita yhdessä ja toistemme seurasta nauttien, joukkueena isolla J:llä. Tämä myös taisi välittyä ulkopuolisille, sen verran monta ulkomaalaista fania saimme reissun aikana.

Ensi kauden ulkkiskisatiimi on jo valittu. Oberstdorf 2019, here we come!

Maija ja Paula